Viime viikkoina on ollut kiivaita kannanottoja siihen, mitä on ns. vihapuhe. Fylli-setä ja Nalsut eritoten ovat saaneet kyseenalaista huomiota, kun median kuolaava hyeenaparvi on ottanut oikein asiakseen viilata jok’ikistä pilkkua tiheähampaisella kammallaan. On muka väärin viitata negriseen nallerotuun tahi rannikon hurrikarhuihin heitä parhaiten kuvailevilla, vanhastaan tutuilla nimikkeillä.

Fylli-setä on raffinoituna retoorikkona ja sukkelakäänteisenä sanaseppona usein käyttänyt hieman leikkimielisestikin sellaisia nimikkeitä kuin taatelintallaaja, kamelikuski ja hurri. Näistä minua nyt syytetään ja varsin tarkoituksellisesti yritetään ryssiä vauhdikkaasti tuulta ottanut taisteluni Mäntyniemen herruudesta.

Fylli-setä ei kuitenkaan moisesta kavahda, vaan kysyy, miten nyt sitten pitäisi erotella puheessa nallet toisistaan, jos kaikki ovat vain lähtökohtaisesti ja samalla lähtöviivalla kisaavia nalleja? Pitäisikö tässä poliittisen neutraaliuden huumassa nyt sulkea aistinsa väreiltä, ääniltä – ja hajuiltakin? Mustaa ei saa valkoiseksi eikä valkoista mustaksi, vaikka kuinka silmänsä ummistaisi.

Negristen nallerotujen edustajat omaavat tunnetusti monia ominaisuuksia, joista voivat olla ylpeitä: heillä on esimerkiksi vailla vertaansa oleva rytmitaju, josta on elintärkeää hyötyä, kun he rummuttavat tasangolla viestiä heimoveljilleen vaikkapa leijonan olinpaikasta tahi mukavasta paikasta laiskotella varjossa polttavalta auringolta. Mitä taateleihin tulee, ne ovat tärkeitä elintarvikkeita, etenkin jouluna ja myös täällä pohjoisilla leveysasteilla. Ilman tallaajia jäisimme ilman herkullista hedelmäkaakkua. Fylli-setä kunnioittaa myös kamelikuskeja, jotka ovat kouliintuneet tuon suuren erämaan laivan käsittelyyn keskellä kuivaa aavikkoa. Hurrien iloisen kirkas lauluääni puolestaan pääsee oikeuksiinsa snapsilaulujen kajahtaessa.

Nallenperällä perusnalle on kuitenkin normi. Nimeämisellä on erotteleva tehtävä, ja meidän on pystyttävä jotenkin ilmaisemaan puheessamme, minkälaatuisesta nallesta kulloinkin on kyse. Älkäämme vihatko toisiamme, vaan eläkäämme kaikki sulassa sovussa omine rotutyypillisine vahvuuksinemme.  Lopuksi haluaisin vielä siteerata vanhaa kunnon lastenlaulua: ”Höpö höpö höpö, se on ihan löpö, joka leikistä suuttuu!”

Fylli-setä

PS Tarkennukseksi kuitenkin, että nimike ”Turnipisi”, jota eräs riivinrauta on Fylli-sedästä tiuhaan käyttänyt, on loukkaava. Se on nalleenmenevä solvaus, jollaista emme voi hyväksyä.