Laulumiehet

Lopuksi juodaan kahvit Laulumiehissä.

Voileipäkakku on kuivaa.

On marraskuu

uurnan saa vielä sukkelasti mutiin,

paksu savu nousee krematorion piipusta.

Pikkuveljellä on tukalaa pienissä lappuhaalareissaan.

Isotäti hymyilee kameralle hampaattomalla suullaan,

ei muista missä on,

seuraavana vuorossa.

Lopuksi juodaan kahvit Laulumiehissä.

Sitä ennen ohitan Hietaniemenkadun risteyksen tuhat kertaa,

juoksen, on kiire, en ehdi, en pysty.

Mitä kaikkea pitäisi olla, mitä odotuksia täyttää?

Kenet pitäisi voittaa?

Mitä pitäisi saada, säilöä, tallettaa?

Mitä pitäisi antaa, jakaa, luovuttaa?

Miten olla aiheuttamatta vaivaa?

Miten viedä vain vähän tilaa ja silti

                    en ehdi, on kiire, en pysty!

Lopuksi juodaan kahvit Laulumiehissä.

Koittaako sitten rauha?

< Takaisin pöytälaatikkoon