Oi Kyllikki, oliko se kliimaksi,

kun viskelit vedet saunasta?

Saijonhovin kattokerroksesta  

näit viistoon alaspäin,

ei saunalle,

ei edes Siwan eteen,

missä koira söi oksennusta ja humalainen huusi.

Oi Kyllikki, kävikö se hermoillesi

                             ja kuinka kauan,

kun räkänokat riehuivat palstallasi

eivät osanneet niellä muikunruotoja

ja pelkäsivät hiiriä?

Oi Kyllikki, oliko se raskasta,

kun oli jo alusta etevä?

                             Kun oli älliä,

                             taitoa,

                             tyylitajua

ja kun tiesi paremmin kuin Jyrki Otila.

Oi Kyllikki, vihasiko sysäsit Sarviksiin?

Annoit kyytiä niille kiuluille

Vadit kolisivat katkeruutta

                             kilin kalin kolin sikin sokin

                                                                      pitkin saunan sementtiportaita

Sarvikset räkänokat pupupöksyt

Jyrkiotilat, koirat ja humalaiset,

   koko mitättömien ihmisten vilinä

pitkin portaita,                           

                             rikki! Rikki! Rikki!

Oi Kyllikki, sittenkö vasta

painoit pääsi oranssiturkoosille satiinityynylle ja nukahdit raukeaan uneen?